JUNA


Tiuku juoksi pitkin juna-asemaa mukanaan kärryt, joissa oli suuri arkku ja kissan koppa.
Tyttö tarkasti vielä laiturin.
"Laituri 9 ja 3/4.... Tästä mennään. " Tiuku hymyili ja lähti juoksemaan.
Hän juoksi laiturien 9 ja 10 seinää päin, ja läpi meni. Tiuku käveli nyt suurella juna-asemalla joka oli täynnä ihmisiä.
Tiuku katsoi ihmisiä. Heitä oli paljon. Enemmän kuin normaalilla juna-asemalla. Paljon enemmän. Ehkä siksi, että kaikki olivat
samalla asemalla.  Näin Tiuku arveli.

Hän käveli junaan, ja lähti etsimään vapaata paikkaa. Junassa oli melkein joka vaunu jo täynnä eri ikäisiä oppilaita.
Juna ei ollut aivan normaali matkustajajuna. Se oli juna, joka vei matkustajansa Tylypahkaan.
Noitien ja velhojen kouluun.  Tiuku oli 11 vuotias noita, joka meni ensimmäistä kertaa Tylypahkaan.
Hän otti kiinni eräästä ovesta, ja avasi vaunun.
"Anteeksi, saanko tulla istuun tänne, ku muualla on jo täyttä?" Tiuku kysyi vaunussa istuvalta tytöltä ja katseli tytön päästä varpaisiin läpi.
Tytöllä oli vaaleat hiukset, alta mustat. Aurinkolasit päässä, ruskea huppari, ja mustat housut. Hanskat olivat ilmeisesti lohikäärmeennahkaa...

Hän istui nojaten ikkunaan ja vilkaisi sitten Tiukua.
"Joo. Istu vain, kiva saada seuraa!" Tyttö naurahti iloiseen sävyyn. Jos ilo olisi ollut näkyvää, vaunu olisi täyttynyt siitä, tytön äänensävystä
päätellen.
"Olipas se pirteä vastaanotto." Tiuku virnisti ja raahasi kamppeensa vaunuun, laittamalla oven kiinni perässään.
"Joo. Olen muuten Maria, alias Maske, entä sä?" Mariaksi esittäytynyt tyttö hymyili edelleen iloistakin iloisemmin.
"Tiuku ", Tiuku vastasi istuen penkille. "Kai säkin tuut Tylypahkaan?"
Maria nyökkäsi ja näytti kieltä.
"Joo."

Ovelle tuli makeiskärry.
"Ottavatko tytöt jotain?" Myyjä kysyi. Vanha, harmaahiuksinen nainen katsoi vaunuun.
Kärryt olivat täynnä kaiken mailman makeisia. Jokamaun rakeita, drooblen parhaita, suklaasammakoita, kurpitsapastilleja. Aivan kaikkea.
"Joo tota. Mä voisin otta vaikkapa... Öö...", Maria empi. Hän ei ollut koskaan syönyt velhomakeisia.
"Otetaan 4 suklaasammakkoa, ja kaksi pakettia jokamaun rakeita! Kiitos", Tiuku nousi ja otti myyjältä makeiset.
"Viisitoista kaljuunaa, kolme sirppiä", Myyjä pyysi rahat Tiukulta, ja lähti, kun maksu oli peritty.
Tiuku availi jokamaun rae purkkia kävellessään takaisin istumaan.

"Noo.. Mitä ne on?" Maria kysyi. Tiuku sysäsi hänelle toisen purkin rakeita.
"Jokamaun rakeita. Siis IHAN kaikkia makuja!" Tiuku nauroi ja otti suuhunsa yhden rakeen.
"Paahtoleipää. Ei paha... Maista", hän kehotti.
Maria varovasti tunki kätensä purkkiin ja otti sieltä karkin.
Maistaessaan karkkia Maria yökkäsi.
"Tämä maistuu.. Maistuu... Mullalta!" Maria yökkäili.
Tiukulla oli hauskaa. Tyttö nauroi sydämmensä kyllyydestä.
"Huono ensimmäinen kokemus. Ota toinen, voi tulla parempi." Tiuku otti itse karkin myös ja tunki suuhunsa.
"Suklaata."

Maria paloi halusta koittaa minkä saisi ja heitti rakeen suuhunsa.
"Tämä maistuu kurpitsalta. Hyvää." Tyttö nauroi.
Molemmat nauroivat yhdessä myöhemmille maistiaisilleen.  Joskus kun toinen sai pahan karkin, tuli molemmille hyvät naurut.
Maria alkoi räpläämään suklaasammakko pakettia.
"Mikäs tämä sitten?" Hän vilkaisi Tiukua.
"Suklaasammakko. Avaa, ja ota nopeasti sammakko kiinni ja syö se. Hyvää se on! Koita", Tiuku otti itse sammakon ja popsi sen.
"Sain Albus Dumbledoren keräilykortin.." Maria totesi rikkoen pienen hiljaisuuden.
"Haa. Oletko muuten jästisyntyinen?" Tiuku tiedusteli ja arvioi Mariaa jälleen.
"Kyyyyllä oon. Siks en tiedä oikeen mitään..." Maria huokaisi.
"Ei se mitään. Mulla oli isä velho, joten tiedän jotain.. Voin auttaa sut alkuun" Tiuku virnisti.
"Kiitos."